Vieraslajit

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Vieraslajit voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle ja ekosysteemille sekä luonnon monimuotoisuudelle, mutta myös taloudellista haittaa vaikuttamalla esimerkiksi ihmisten, eläinten tai kasvien terveyteen tai kiinteistöjen ar­voon. Haitat voivat myös olla sosiaalisia tai esteettisiä. Tällaisia selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäi­siä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Vieraslajit ovat alun perin Suomen luontoon kuulumattomia, ihmisen mukana sinne levinneitä eliölajeja. Kasvien kohdalla tämä yleensä tarkoittaa puutarhakarkulaisia. Vieraslajit voivat risteytyä alkuperäisten lajien kanssa ja kilpailevat niiden kanssa elintilasta ja ravinteista. Vieraskasvit voivat muodostaa laajoja kasvustoja ja paremmin menestyvinä syrjäyttää alkuperäiset lajit jopa kokonaan. Jotkut lajit, kuten jättiputki, ovat myös haitallisia ihmisen terveydelle.

Lisätietoja vieraslajeista valtion ympäristöhallinnon verkkosivuilta: ymparisto.fi


Jättiputki

Jättiputki on Suomen luonnossa vieras laji, jonka kasvinesteessä on furanokumariinia. Yhdessä auringon UV-säteilyn kanssa aine aiheuttaa iholle palovamman kaltaisia, hitaasti paranevia rakkuloita. Herkemmät ihmiset voivat saada hengitystieoireita.

Kasvi on vaarallinen etenkin lapsiperheiden asuinympäristössä.

Jättiputken käsittelyssä ihon suojaus sekä hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät.

Kiinteistön omistaja on velvollinen poistamaan jättiputkiesiintymän, jotta se ei pääse leviämään ympäristöön.

Naapurikiinteistöjen omistajien kannattaa myös olla valppaana ja tarttua torjuntatoimiin maallaan sekä tiedottaa ongelmakohteen maanomistajalle itse heti, kun ongelma havaitaan.

Kunnan maalla tekninen osasto vastaa käytännön torjuntatoimista.

Jättiputkilajeja on torjuttu glyfosaattipitoisella torjunta-aineella.

Lisätietoa aiheesta torjuntaoppaasta tai esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen nettisivuilta.


Jättipalsami

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) saapui Suomeen 1800-luvun lopulla. Vuosien varrella jättipalsamia on tuotu puutarhakasviksi monesta eri maasta ja nykyään sitä tapaa laajalti myös luonnossa. Jättipalsamikasvustot on pyrittävä hävittämään, sillä luonnonsuojelulaki kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon.


Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristoalueilta Intiasta, jossa sitä tavataan 1 800 metrin korkeudelta aina puurajalle noin 4 000 metriin saakka. Suomessa jättipalsami kasvaa usein asutuksen läheisyydessä, koska se on yleensä alun perin tuotu koristeeksi ja mehiläiskasviksi puutarhoihin. Se on levinnyt ihmisten avustuksella eri puolille maata jo Perä-Pohjolaa myöten. Pihoilta se kulkeutuu edelleen sopiviin kasvupaikkoihin, mm. tunkioille, rannoille, ruovikoihin ja pellonlaiteille. Se leviää erityisen helposti joki- ja puronvarsia myöten.


Laji uudistuu vain siementen avulla. Jättipalsami tuottaa runsaasti siemeniä. Yksi yksilö voi muodostaa jopa 4000 siementä. Siemenet sinkoutuvat ympäristöön jopa seitsemän metrin päähän, kun kasvin kodat ovat kypsät. Siemenet eivät kellu vedessä vaan ne uppoavat pohjaan. Siemenet leviävät uusille kasvupaikoille ihmisten, kasvinosien siirron tai eläinten välityksellä. Monet kasvustot ovat saaneet alkunsa kun puutarhajätteitä on kuljetettu luontoon tonttien ulkopuolelle.


Jättipalsamilla ei ole Suomessa luontaisia vihollisia, jotka rajoittaisivat sen leviämistä luontoon.

 

Lisätiedot:

Kunnanpuutarhuri
Jukka Suonpää
050 5925 870
jukka.suonpaa(at)jokioinen.fi