Aurora Karamzin ja Jokioinen 

ImageAurora Karamzin mainittiin aikanaan Euroopan rikkaimmaksi naiseksi. Hän oli ylhäistä sukua ja näkyvä seurapiirikaunotar Suomen suuriruhtinaskunnassa ja keisarin hovielämän pyörteissä.

Jälkipolvi tuntee hänet sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtajana Suomessa, Helsingin Diakonissalaitoksen perustajana, merkittävänä hyväntekijänä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Monia kohteita pääkaupunkiseudulla on nimetty hänen mukaansa. Näitä ovat Helsingissä ainakin Aurorankatu, Auroran sairaala, Helsingin Diakonissalaitoksen Aurora-sali, Espoossa Auroran päiväkoti ja Auroran koulu.

Historiassa hakee vertaistaan tämän kauniin ja henkevän naisen elämänkaari.Hänen elämänsä on monessa kohdin sivunnut Jokioista, johon hänellä oli lämpimät ja läheiset sukulaissuhteet.

Jokioisten kartano - Auroran lapsuuden kesäpaikka

Eva Aurora Charlotta Stjernvall syntyi 1. elokuuta 1808 Porissa Suomen sodan aikana. Hänen isänsä oli everstiluutnantti Carl Johan Stjernvall ja äitinsä Eva Gustava von Willebrand.

Jokioisten kartanot on yksi Suomen huomattavimpia kartanoita. Tuohon aikaan sen omistivat Turun ja Porin läänin maaherra Ernst Gustaf von Willebrand ja hänen puolisonsa Wendla. Heillä oli kolme kaunista tytärtä, joista Eva Gustava oli Auroran äiti. Isoisä E.G. von Willebrand , kansan suussa Prekka-Jakuksi nimetty tarmokas ja aikaansaapa kartanonherra, oli lyhyessä ajassa tehnyt Jokioisista yhden Hämeen merkittävimmistä teollisuuspaikkakunnista. Rakennuttamansa uusklassisen kartanon päärakennus oli aikanaan Suomen toiseksi suurin asuinrakennus ja kartanoa ympäröi suuri englantilaistyylinen puisto.

Aurora ei ollut vanhempiensa ensimmäinen lapsi. Perheeseen oli ennen häntä syntynyt jo kuusi lasta, joista vain yksi oli jäänyt eloon.

Vuoden kuluttua Auroran syntymästä isoisä von Willebrand kuoli 58-vuotiaana. Samana vuonna 1809 Haminan rauhassa Suomi liitettiin suuriruhtinaskuntana Venäjään.

Auroran isä Carl Johan Stjernvall kutsuttiin vuonna 1812 Viipurin läänin ensimmäiseksi maaherraksi. Hän ehti hoitaa tätä virkaa vain kolme vuotta, sillä hän vasta viidenkymmenen ikäisenä kuoli jättäen äidin ja neljä lasta syvään suruun. Eva lapsineen vuokrasi Viipurista pienemmän asunnon ja koetti näin tulla toimeen mahdollisimman vähällä ja kerätä säästöjä lastensa koulunkäyntiä varten. Perheen taloudellinen tila ei kuitenkaan ollut mitenkään huolestuttava, sillä Jokioisten kartanon Vendla von Willebrandilla oli varoja niin runsaasti, että hän kykeni avustamaan tytärtään ja tämän perhettä.

Stjernvallin seuraajaksi maaherran virkaan nimettiin valtioneuvos Carl Johan Walleen, jonka kanssa Eva-rouva avioitui vuoden leskeyden jälkeen. Eva ja Carl Johan olivat samanikäiset ja tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Heidän avioliitostaan tuli onnellinen. Carl Walleenille perhe-elämä oli tärkeää. Hän harrasti kirjallisuutta ja taiteita ja oli lapsipuolilleen yhtä hyvä isä kuin viidelle omalle lapselleen, jotka syntyivät lähivuosien aikana. Eva-rouva synnytti kahden avioliittonsa aikana kaikkiaan kuusitoista lasta. Aikakirjoissa mainitaan, että monien synnytysten heikentämänä, paljosta valvomisesta ja sairaiden lasten hoitamisesta väsyneenä hän neljänkymmenenneljän ikäisenä oli jo vanha.

Kerrotaan, että Eva-rouva pienokaisineen vietti kesät säännöllisesti äitinsä luona Jokioisten kartanossa.  Kartano oli ihanteellinen paikka lapsille. Oli avara puisto, puutarha, talousmamselli Holmströmin hallitsema "varastokamari" herkkuineen. Iso rakennus monine käytävineen ja sokkeloineen oli lasten tutkimusretkeilyjen salaperäinen ja jännittävä kohde. Isoisä Willebrand oli rakennuttanut puistoterassin alapuolelle Loimijoen ja puutarhan väliin ranskalaismallisen kasvihuoneen, jossa kasvoivat etelän hedelmät: aprikoosit, viikunat, pomeranssit, sitruunat, viiniköynnös ja kiinalainen kirsikka.

Kaunis ja ihailtu Aurora

Vuonna 1820 kuoli Jokioisten kartanoa miehensä kuoleman jälkeen hoitanut isoäiti Vendla von Willebrand ja samana vuonna Walleenin perhe muutti Viipurista Helsinkiin. Carl Walleenista oli tullut uuteen pääkaupunkiin senaattori ja myöhemmin prokuraattori.

Asemansa vuoksi Walleenit olivat keskeisiä seurapiireissä ja Aurora Stjernvall oli "Stjernan", niitten kirkkain tähti.

Nuoruuden rakkaus ja avioliitot 

Moskovassa Aurora tapasi nuoruudenrakastettunsa Aleksander Muhanovin, johon oli vuosia aikaisemmin Helsingissä tutustunut. Vanha rakkaus leimahti uuteen liekkiin, ja nuoret kihlautuivat vuonna 1834. Häävalmistelut olivat kuitenkin turhia, sillä Muhanov sairastui vakavasti ja kuoli vain muutamaa päivää ennen häitä.

Vuonna 1835 Aurorasta tuli hovineiti Pietarin Talvipalatsiin. Hovineidin tärkein tehtävä oli toimia keisarinnan avustajana.

Keisari itse suositteli Aurora Stjernvallille avioliittoa venäläisen hovijahtimestari Paul Demidovin kanssa. Tässä keisaripari ajatteli lähinnä kansallista etua. Mittaamattoman rikas Demidovin suku omisti laajalti Uralin kaivoksia ja rautateollisuutta ja useat suvun päämiehet näkivät todella vaivaa saadakseen rahojaan kulumaan. Rikas poikamies Demidov haluttiin saada pysymään kotimaassa, eikä viemään omaisuuttaan Pariisiin ja Italiaan.

Aurora lopetti hovineidin tehtävät ja meni vuonna 1836 naimisiin Paul Demidovin kanssa. Tämä antoi vaimolleen huomenlahjaksi le Sancyn, maailman seitsemänneksi suurimman timantin. Aurora ja Paul saivat 1839 pojan Paulin, joka jäikin Auroran ainoaksi lapseksi. Aviomies oli oikullinen ja itsekäs luonne, joka avokätisesti kylvi rahoja ympärilleen, mutta oli yllättävän kitsas vaimoaan kohtaan. Aurora huolehti kärsivällisesti ja epäitsekkäästi kivulloisesta miehestään ja voitti myös Paulin suvun luottamuksen. Sairasteleva Paul kuoli vuonna 1840 ja määräsi kuolinvuoteellaan Auroralle perinnöksi naimaosan lisäksi Deminovin suuren pietarilaispalatsin kiitollisuuden osoituksena vaimon rakkaudesta ja hoivasta.

Leskeksi jäätyään Aurora jakoi aikansa Helsingin ja Pietarin kesken. Hän osallistui kyllä ylhäisten seurapiirikutsuihin, mutta ei tuntenut suurta vetoa kevytmieliseen elämään. Hän vieraili mielellään kirjallisissa salongeissa ja näissä piireissä Aurora tapasi eversti Andrei Karamzinin. Tämä oli välitön, sydämellinen ja henkisesti eloisa mies. Andrei oli Auroraa viisi vuotta nuorempi, mutta kiintymys oli molemmin puolin niin voimakas, että ikäerosta huolimatta pari kihlautui ja vietti häät Pietarhovissa kesällä 1846. Kirjeissään Aurora kertoo uudesta onnestaan ja tuo esiin kiitollisuutensa siitä, että hän vielä elämänsä ehtoopuolella, lähes neljäkymmentävuotiaana, on saanut niin suuren ja ansaitsemattoman onnen.

Tämäkin avioliitto jäi lyhyeksi; eversti Karamzin kaatui Krimin sodassa Tonavan ylityksessä vuonna 1854.

Image

Hakasalmen huvila – huvila meren rannalla

Prokuraattori, salaneuvos C.J. Walleen oli vuosina 1843-1847 rakennuttanut kaupungin omistamalle vuokramaalle Töölönlahden rannalle poikkeuksellisen komean asuinrakennuksen suuren perheensä kaupunki- ja maaseutuasunnoksi.

Alava ja osittain kallioinen merenrantatontti oli entinen laidunhaka. Huvilansa arkkitehdiksi Walleen valitsi berliiniläisen E.B. Lohrmannin, joka toimi Suomen rakennushallinnon johtajana C.L. Engelin jälkeen.

Walleenin kuoltua 1867 hänen tytärpuolensa Aurora lunasti huvilan itselleen, mutta vakituinen asunto siitä tuli hänelle vasta vuonna 1875.

Maa-alueen vuokra-ajan loputtua 1896 kaupunki osti huvilan rakennukset, mutta Aurora Karamzin asui huvilassa kuolemaansa asti vuonna 1902.

Hakasalmen huvila on ollut kaupunginmuseona vuodesta 1911, mutta yhä edelleen rakennusta kutsutaan Karamzinin huvilaksi.

Image

Hyväntekijä, lahjoittaja ja köyhien auttaja

Auroran elämäntyyli poikkesi täysin helsinkiläistyylistä. Juhlittu ja ihailtu seurapiirikaunotar ei viihtynyt pinnallisessa seurapiirielämässä ja hänestä tuli sosiaalityön uranuurtaja Suomessa, suuri hyväntekijä ja lahjoittaja.

Pariisin vallankumous 1848 oli saanut Auroran kiinnostumaan yhteiskunnallisista uudistuksista ja sananvapaudesta. Matkat Uralille ja tutustuminen kaivosalueiden työläisten elinolosuhteisiin herättivät hänen myötätuntonsa ja auttamishalunsa köyhiä ja kärsiviä kohtaan.

Parhaiten muistetaan hänen tukensa Diakonissalaitokselle, mutta hän oli myös Työväenyhdistyksen perustajien joukossa.

Kävelyllä Jokioisten kartanon puistossa 

Jokioisten kartanon avarassa, englantilaistyylisessä puistossa on vielä vanhoja tammia, joiden suojassa Aurora on lapsena leikkinyt. Polku vie kulkijan puiston rauhalliseen kulmaukseen, paikkaan jonka isoisä von Willebrand jo eläessään valitsi omaksi ja puolisonsa Wendlan hautapaikaksi. Hänen sanojensa mukaan päiväkävelyllä ollessaan siinä paikassa ”tuli aina niin levollinen olo”.

Auroran isoisä E.G. Willebrand oli Jokioisten kartanon historiassa sen omistajista merkittävin ja hänen työnsä jäljet ovat vieläkin näkyvissä Jokioisilla. Tyttärentytär Aurorasta on tullut legenda, josta kerrotaan yhä lapsille, vaikka hänen ajastaan on jo yli sata vuotta

Jokioisten kaunis 1600-luvulta oleva puukirkko on vanhimpia Suomessa käytössä olevia puukirkkoja. Kauniin kirkkomaan vanhassa osassa lähellä kirkkoa on pyramidin muotoinen hautapatsas. Valkoisesta, jo kuluneesta marmoritaulusta voidaan lukea, että siihen on haudattu Carl Johan Stjernvall ja hänen seitsemän lastaan. Siinä siis lepäävät Aurora Karamzinin isä ja seitsemän Auroran sisarusta. Auroran äiti, Eva on haudattu Walleenien sukuhautaan.

Aurora Karamzin menetti pitkän ja tarunhohteisen elämänsä aikana hyvin monta hänelle läheistä ja rakasta ihmistä eläen itse korkeaan ikään, 97-vuotiaaksi.

Aurora Karamzin kuoli Hakasalmen huvilassa 13.5.1902 ja hänet haudattiin Helsingin Vanhalle hautausmaalle Stjernvallien ja Walleenien sukuhautaan.

Lähteet: Aapeli Saarisalo, Aurora Karamzin ja hänen aikansa, Helsingin kaupunginmuseon esite, Hakasalmen huvila www. wikipedia

Koostanut Laila Liski

 

Lisätiedot

Jokioisten kunta
Keskuskatu 29 A
31600 Jokioinen

Kunnanvirasto avoinna
ma klo 9.00-16.30
ti-pe klo 9.00-15.00

Puhelinvaihde
03 418 21
ma klo 8.00-16.00
ti-pe klo 8.00-15.30

Faksi
03 4384 025

Henkilöhaku
(luottamushenkilöt ja henkilöstö) 

Sähköposti
etunimi.sukunimi(at)jokioinen.fi

Virallinen sähköpostiosoite
jokioisten.kunta(at)jokioinen.fi