Harmaa Rouva

Kerrotaan, että kartanon toisessa kerroksessa joskus häivähtää valo ja joenpuoleisen päädyn nurkkahuoneen ikkunasta katsoo kalpea kaapuun kietoutunut nainen. Myrskyöinä kartanoa ympäröivän puistometsän pimennoista ilmestyy harmaa hahmo ja katoaa jälleen.

Jokaisella arvonsa tuntevalla kartanolla on kummituksensa. Tarinat Jokioisten kartanon 200-vuotisessa päärakennuksessa liikkuvasta Harmaasta Rouvasta ovat tänäänkin elävää perinnettä.

Jokioisten rälssikartanon juuret ulottuvat 1500-luvulle. Sitä ovat isännöineet useat huomattavat suvut ja se on aikoinaan ollut Suomen suurin yksityisen omistama kartano käsittäen koko Jokiläänin alueen.

Nykyinen kartanon päärakennus valmistui 1798 maaherra, kenraalimajuri Ernst Gustav von Willebrandin rakennuttamana.

Nykyaikaisen tieteen ja tutkimuksen läsnäolo ei ole karkottanut Harmaata Rouvaa ympäristöstään, vaan tarinat ja havainnot jatkavat omaa elämäänsä.

Harmaan Rouvan kerrotaan näyttäytyvän tavallisimmin päärakennuksen toisen kerroksen eteläpäädyn nurkkahuoneessa, jota myös pyöreäksi huoneeksi tai keltaiseksi huoneeksi sanotaan. Se on aikoinaan ollut vierashuoneena.

Kemistin levoton yö kartanossa ja muita havaintoja

Joskus 1970-luvulla muualta tullut nuorehko kemisti majoitettiin tähän pyöreään huoneeseen. Aamulla kemisti kertoi viettäneensä todella levottoman yön. Illalla, hänen yrittäessään viereisessä huoneessa lukea, oli kuulunut toistuvasti teräviä koputuksia, mutta kehotuksesta huolimatta ketään ei tullut sisään, eikä käytävästäkään löytynyt ketään. Kun kemisti meni pyöreään huoneeseen, oli valmiiksi sijatulle vuoteelle ilmaantunut painautuma, kuin joku olisi istunut vuoteen reunalla. Kemistin mennessä nukkumaan, koputukset toistuivat vielä useaan kertaan. Aamu-unisena hän oli varmistanut heräämisensä kahdella herätyskellolla. Aamulla toinen kello oli pysähtynyt ja toinen näytti mitä sattui..

Erään kerran 1980-luvulla talossa työskenteli myöhään illalla pääkaupungista tullut, tiukkailmeinen tilintarkastaja. Itseään säästämättä hän jäi työskentelemään Kartanoon muun väen vetäytyessä yöpuulle. Yövartija oli sitten yökierroksellaan havainnut, että talo oli tyhjillään, valaistu ja ulko-ovet sepposelällään. Tilintarkastus jatkui ilman selityksiä Helsingistä.

Joskus myöhemmin tapahtui, että kaksi samassa huoneessa työskennellyttä henkilöä kuulivat rahojen rapinaa ja näkivät pelkän ilmassa leijuvan käden ilmaantuvan oviaukosta. Ovelle rynnättäessä käytävä oli kuitenkin autio ja tyhjä.

Karjatalouskoulun aikaan oppilaat eivät mielellään menneet ripustamaan pyykkiä avaralle ullakolle, sillä portaikossa oli useaan kertaan nähty outo harmaakaapuinen nainen pieni lapsi sylissään.

Kuka hän on?

Miksi hän ei ole saanut rauhaa sielulleen? Toiset sanovat hänen olevan vanhan, toiset nuoren. E.G. von Willebrandin vaimoa Vendlaa on epäilty Harmaaksi Rouvaksi, mutta henkilöllisyydestä on useita käsityksiä. Onko hän mahdollisesti kuulunut palveluskuntaan? Vanhan, kauan sitten kuolleen yövahdin kerrotaan nähneen Harmaan Rouvan aina kun kartanon eläimiä uhkasi joku sairaus. "Eläimiä se rakasti, kuka sitten lieneekään", kerrotaan yövahdin usein todenneen.

Liittyykö Harmaaseen Rouvaan kenties joku surullinen tai romanttinen tarina? Onneton rakkaus ja sen seuraukset? Onko joskus syntynyt epäsäätyisesti lapsi, jonka olemassaolo on pitänyt salata ja joka yhä vaatii hyvitystä ja oikeutta?

Jokioisten kartanolla on värikäs historia ja varsinkin Willebrandien aikana kartanossa kävi runsaasti korkea-arvoisia vieraita, joita yöpyi eteläpäädyn vierashuoneessa.

Kenraali von Willebrandin perheessä toimi kotiopettajana vuosina 1799-1800 aikansa tunnettu ja suosittu runoilija Mikael Choraeus. Loimijoen kosken suvannossa on saari, jonka Kalastajaukon päiväkirjasta hän huolehti ja somisti runoillaan. Choraeus viihtyi von Willebrandin perheessä niin hyvin, että vieraili Jokioisissa myöhemminkin. Jäikö nuorta runoilijaa tänne joku kaipaamaan ja odottamaan? Tarinat elävät, muuttuvat, pysyvät. Jokaisella kertojalla, näkijällä ja epäilijällä on oma totuutensa.

Nykyisin satunnainen matkailija voi Jokioisilla käydessään tutustua ainutlaatuiseen kartanoalueeseen, vanhoihin rakennuksiin, englantilaistyyliseen puutarhaan ja puistosuunnitteluun. Sieltä päärakennuksen eteläisen siiven nurkalta lähtee polku Loimijokea seuraillen ikitammien katveeseen ja johtaa puistometsässä olevalle maaherra ja rouva von Willebrandin haudalle. Katsookohan kulkijaa toisen kerroksen ikkunasta viitan peittämät, kalpeat kasvot, kuka tietää.

Jokioislainen keramiikkataiteilija Katri Lahtinen on luonut Harmaasta Rouvasta hahmon, joka on vain tyhjä, kiedottu viitta, niin kuin Harmaa Rouvakin ehkä.

Ei mitään, on taiteilija sanonut ja lause on samalla kysymys.

Kirj. Laila Liski
Lähdeaineistoja: Jokioisten historia Kartanosta Kunnaksi, Lehtiartikkelit

 

Lisätiedot

Jokioisten kunta
Keskuskatu 29 A
31600 Jokioinen

Kunnanvirasto avoinna
ma klo 9.00-16.30
ti-pe klo 9.00-15.00

Puhelinvaihde
03 418 21
ma klo 8.00-16.00
ti-pe klo 8.00-15.30

Faksi
03 4384 025

Henkilöhaku
(luottamushenkilöt ja henkilöstö) 

Sähköposti
etunimi.sukunimi(at)jokioinen.fi

Virallinen sähköpostiosoite
jokioisten.kunta(at)jokioinen.fi