Sisältöön »
 
Asukas

Vieraslajit

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Vieraslajit voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle ja ekosysteemille sekä luonnon monimuotoisuudelle, mutta myös taloudellista haittaa vaikuttamalla esimerkiksi ihmisten, eläinten tai kasvien terveyteen tai kiinteistöjen ar­voon. Haitat voivat myös olla sosiaalisia tai esteettisiä. Tällaisia selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäi­siä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Vieraslajit ovat alun perin Suomen luontoon kuulumattomia, ihmisen mukana sinne levinneitä eliölajeja. Kasvien kohdalla tämä yleensä tarkoittaa puutarhakarkulaisia. Vieraslajit voivat risteytyä alkuperäisten lajien kanssa ja kilpailevat niiden kanssa elintilasta ja ravinteista. Vieraskasvit voivat muodostaa laajoja kasvustoja ja paremmin menestyvinä syrjäyttää alkuperäiset lajit jopa kokonaan. Jotkut lajit, kuten jättiputki, ovat myös haitallisia ihmisen terveydelle.

Lisätietoja vieraslajeista kansallisesta vieraslajiportaalista vieraslajit.fi.

Kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuudesta löytyy tietoa mm. laki 1709/2015 vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta


Onko kiinteistön omistajan hävitettävä haitalliset vieraslajit maaltaan?

EU:n luetteloon tai kansalliseen luetteloon kuuluvaa lajia ei saa tarkoituksellisesti kasvattaa kiinteistöllä. Jos esimerkiksi puutarhaan on istutettu luetteloon kuuluva kasvilaji, omistajan on poistettava istutus ja hävitettävä kasvin osat niin, ettei se pääse lisääntymään.

Haitalliset vieraslajit voivat kuitenkin levitä kiinteistölle luonnostaan ja kasvaa siellä omistajan toiminnasta riippumatta. EU:n vieraslajiasetuksessa tai omassa vieraslajilaissamme ei säädetä yleistä velvollisuutta hävittää laji kiinteistöltä, jos kyse ei ole tarkoituksellisesta kasvattamisesta. Suositeltavaa kuitenkin on, että alueen kiinteistönomistajat yhdessä esimerkiksi kunnan viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa selvittävät keinoja ja toteuttavat vapaaehtoisia toimia, joilla lajin esiintymät voidaan hävittää tai ainakin lajin leviämistä voidaan rajoittaa. Samalla kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei haitallisia vieraslajeja leviä kiinteistöltä myöskään esimerkiksi puutarhajätteen tai siirrettävän maa-aineksen mukana.

Kiinteistön omistajalla on kuitenkin eräissä tilanteissa velvollisuus hävittää luettelolaji, kuten jättiputki, kiinteistöltä tai estää lajin leviäminen kiinteistön ulkopuolelle siitä huolimatta, että laji on levinnyt kiinteistölle luonnostaan. Nämä tilanteet ovat melko poikkeuksellisia. Vieraslajilain mukaan (4 §) velvoite voi syntyä, jos haitallisesta vieraslajista aiheutuu merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Lisäksi edellytyksenä on, että haitallisen vieraslajin esiintymä on mahdollista hävittää tai sen leviämistä rajoittaa kohtuullisin ja yleisesti käytössä olevin keinoin. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös torjunnan kustannukset. Sääntelyn ensisijaisena tarkoituksena on korostaa kiinteistönomistajien vastuuta seurata haitallisten vieraslajien esiintymistä kiinteistöllä ja pyrkiä rajoittamaan niiden leviämistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Kiinteistönomistajan velvollisuus hävittää esiintymä (lain 4 §) voi syntyä erityisesti suojelualueilla tai niiden läheisyydessä ja muissa sellaisissa kohteissa, missä haitalliset vieraslajit voivat vahingoittaa uhanalaista lajia tai suojeltua luontotyyppiä. Suomessa on selvitetty EU-luetteloon tai kansalliseen luetteloon kuuluvien haitallisten vieraslajien levinneisyyttä (http://vieraslajit.fi/fi/content/eu-havi). Tarkoituksena on tunnistaa alueet, missä torjuntatyötä on tarpeen erityisesti tehdä.

Kiinteistönomistajan velvollisuus, josta säädetään lain 4 §:ssä, ei koske lintujen tai nisäkkäiden torjuntaa.

Lähde: Vieraslajit.fi


Jättiputki

Jättiputki on Suomen luonnossa vieras laji, jonka kasvinesteessä on furanokumariinia. Yhdessä auringon UV-säteilyn kanssa aine aiheuttaa iholle palovamman kaltaisia, hitaasti paranevia rakkuloita. Herkemmät ihmiset voivat saada hengitystieoireita.

Kasvi on vaarallinen etenkin lapsiperheiden asuinympäristössä.

Jättiputken käsittelyssä ihon suojaus sekä hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät.

Kiinteistön omistaja on velvollinen poistamaan jättiputkiesiintymän, jotta se ei pääse leviämään ympäristöön.

Naapurikiinteistöjen omistajien kannattaa myös olla valppaana ja tarttua torjuntatoimiin maallaan sekä tiedottaa ongelmakohteen maanomistajalle itse heti, kun ongelma havaitaan.

Kunnan maalla tekninen osasto vastaa käytännön torjuntatoimista.

Jättiputkilajeja on torjuttu glyfosaattipitoisella torjunta-aineella valmistekohtaisten käyttöohjeiden ja rajoitusten mukaisesti. Torjunta-aineita pyritään käyttämään mahdollisimman vähän ja niiden käytön painopiste on siirtymässä ympäristöystävällisiin, luonnossa hajoaviin aineisiin sitä mukaan kun riittävän tehokkaita tuotteita markkinoille tulee.

Lisätietoa aiheesta  jättiputken tunnistus- ja torjuntaoppaasta sekä tiedote jättiputken torjunnasta Hämeen Ely-keskuksen alueella  .


Jättipalsami

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) saapui Suomeen 1800-luvun lopulla. Vuosien varrella jättipalsamia on tuotu puutarhakasviksi monesta eri maasta ja nykyään sitä tapaa laajalti myös luonnossa. Jättipalsamikasvustot on pyrittävä hävittämään, sillä luonnonsuojelulaki kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon.

Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristoalueilta Intiasta, jossa sitä tavataan 1 800 metrin korkeudelta aina puurajalle noin 4 000 metriin saakka. Suomessa jättipalsami kasvaa usein asutuksen läheisyydessä, koska se on yleensä alun perin tuotu koristeeksi ja mehiläiskasviksi puutarhoihin. Se on levinnyt ihmisten avustuksella eri puolille maata jo Perä-Pohjolaa myöten. Pihoilta se kulkeutuu edelleen sopiviin kasvupaikkoihin, mm. tunkioille, rannoille, ruovikoihin ja pellonlaiteille. Se leviää erityisen helposti joki- ja puronvarsia myöten.

Laji uudistuu vain siementen avulla. Jättipalsami tuottaa runsaasti siemeniä. Yksi yksilö voi muodostaa jopa 4000 siementä. Siemenet sinkoutuvat ympäristöön jopa seitsemän metrin päähän, kun kasvin kodat ovat kypsät. Siemenet eivät kellu vedessä vaan ne uppoavat pohjaan. Siemenet leviävät uusille kasvupaikoille ihmisten, kasvinosien siirron tai eläinten välityksellä. Monet kasvustot ovat saaneet alkunsa kun puutarhajätteitä on kuljetettu luontoon tonttien ulkopuolelle.

Jättipalsamilla ei ole Suomessa luontaisia vihollisia, jotka rajoittaisivat sen leviämistä luontoon.

Jättipalsamin tunnistus-ja torjuntaohje


Kurtturuusu

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (kansallinen luettelo).

Kurtturuusu on 0,5–1,5 metriä korkeaksi kasvava pensas, jonka oksat ovat tiheäpiikkisiä, ja kukat kookkaita, yksinkertaisia, voimakkaan vaaleanpunaisia, mutta joskus myös valkoisia. Kurtturuusua torjutaan kaivamalla kasvi juurineen maasta tai näännyttämällä. Marjojen kerääminen estää lintuja syömästä niitä ja levittämästä kurtturuusua uusille kasvupaikoille.

Lisätietoa kurtturuususta


 

Lisätiedot:

Kunnanpuutarhuri
Jukka Suonpää
050 5925 870
jukka.suonpaa(at)jokioinen.fi