Vieraslajit

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Vieraslajit voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle ja ekosysteemille sekä luonnon monimuotoisuudelle, mutta myös taloudellista haittaa vaikuttamalla esimerkiksi ihmisten, eläinten tai kasvien terveyteen tai kiinteistöjen arvoon. Haitat voivat myös olla sosiaalisia tai esteettisiä. Tällaisia selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäi­siä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Vieraslajit ovat alun perin Suomen luontoon kuulumattomia, ihmisen mukana sinne levinneitä eliölajeja. Kasvien kohdalla tämä yleensä tarkoittaa puutarhakarkulaisia. Vieraslajit voivat risteytyä alkuperäisten lajien kanssa ja kilpailevat niiden kanssa elintilasta ja ravinteista. Vieraskasvit voivat muodostaa laajoja kasvustoja ja paremmin menestyvinä syrjäyttää alkuperäiset lajit jopa kokonaan. Jotkut lajit, kuten jättiputki, ovat myös haitallisia ihmisen terveydelle.

• Lisätietoja vieraslajeista kansallisesta vieraslajiportaalista (vieraslajit.fi)
• Kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuudesta löytyy tietoa mm. laki 1709/2015 vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (pdf)

Onko kiinteistön omistajan hävitettävä haitalliset vieraslajit maaltaan?

EU:n luetteloon tai kansalliseen luetteloon kuuluvaa lajia ei saa tarkoituksellisesti kasvattaa kiinteistöllä. Jos esimerkiksi puutarhaan on istutettu luetteloon kuuluva kasvilaji, omistajan on poistettava istutus ja hävitettävä kasvin osat niin, ettei se pääse lisääntymään.

Haitalliset vieraslajit voivat kuitenkin levitä kiinteistölle luonnostaan ja kasvaa siellä omistajan toiminnasta riippumatta. EU:n vieraslajiasetuksessa tai omassa vieraslajilaissamme ei säädetä yleistä velvollisuutta hävittää laji kiinteistöltä, jos kyse ei ole tarkoituksellisesta kasvattamisesta. Suositeltavaa kuitenkin on, että alueen kiinteistönomistajat yhdessä esimerkiksi kunnan viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa selvittävät keinoja ja toteuttavat vapaaehtoisia toimia, joilla lajin esiintymät voidaan hävittää tai ainakin lajin leviämistä voidaan rajoittaa. Samalla kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei haitallisia vieraslajeja leviä kiinteistöltä myöskään esimerkiksi puutarhajätteen tai siirrettävän maa-aineksen mukana.

Kiinteistön omistajalla on kuitenkin eräissä tilanteissa velvollisuus hävittää luettelolaji, kuten jättiputki, kiinteistöltä tai estää lajin leviäminen kiinteistön ulkopuolelle siitä huolimatta, että laji on levinnyt kiinteistölle luonnostaan. Nämä tilanteet ovat melko poikkeuksellisia. Vieraslajilain mukaan (4 §) velvoite voi syntyä, jos haitallisesta vieraslajista aiheutuu merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Lisäksi edellytyksenä on, että haitallisen vieraslajin esiintymä on mahdollista hävittää tai sen leviämistä rajoittaa kohtuullisin ja yleisesti käytössä olevin keinoin. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös torjunnan kustannukset. Sääntelyn ensisijaisena tarkoituksena on korostaa kiinteistönomistajien vastuuta seurata haitallisten vieraslajien esiintymistä kiinteistöllä ja pyrkiä rajoittamaan niiden leviämistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Kiinteistönomistajan velvollisuus hävittää esiintymä (lain 4 §) voi syntyä erityisesti suojelualueilla tai niiden läheisyydessä ja muissa sellaisissa kohteissa, missä haitalliset vieraslajit voivat vahingoittaa uhanalaista lajia tai suojeltua luontotyyppiä. Suomessa on selvitetty EU-luetteloon tai kansalliseen luetteloon kuuluvien haitallisten vieraslajien levinneisyyttä. Tarkoituksena on tunnistaa alueet, missä torjuntatyötä on tarpeen erityisesti tehdä.

Kiinteistönomistajan velvollisuus, josta säädetään lain 4 §:ssä, ei koske lintujen tai nisäkkäiden torjuntaa.

Lähde: Vieraslajit.fi

Jättiputki

Jättiputki on Suomen luonnossa vieras laji, jonka kasvinesteessä on furanokumariinia. Yhdessä auringon UV-säteilyn kanssa aine aiheuttaa iholle palovamman kaltaisia, hitaasti paranevia rakkuloita. Herkemmät ihmiset voivat saada hengitystieoireita.

Kasvi on vaarallinen etenkin lapsiperheiden asuinympäristössä.

Jättiputken käsittelyssä ihon suojaus sekä hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät.

Kiinteistön omistaja on velvollinen poistamaan jättiputkiesiintymän, jotta se ei pääse leviämään ympäristöön.

Naapurikiinteistöjen omistajien kannattaa myös olla valppaana ja tarttua torjuntatoimiin maallaan sekä tiedottaa ongelmakohteen maanomistajalle itse heti, kun ongelma havaitaan.

Kunnan maalla tekninen osasto vastaa käytännön torjuntatoimista.

Jättiputkilajeja on torjuttu glyfosaattipitoisella torjunta-aineella valmistekohtaisten käyttöohjeiden ja rajoitusten mukaisesti. Torjunta-aineita pyritään käyttämään mahdollisimman vähän ja niiden käytön painopiste on siirtymässä ympäristöystävällisiin, luonnossa hajoaviin aineisiin sitä mukaan kun riittävän tehokkaita tuotteita markkinoille tulee.

Lisätietoa

• jättiputken tunnistus- ja torjuntaopas (pdf)
• tiedote jättiputken torjunnasta Hämeen Ely-keskuksen alueella (pdf)

Jättipalsami

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) saapui Suomeen 1800-luvun lopulla. Vuosien varrella jättipalsamia on tuotu puutarhakasviksi monesta eri maasta ja nykyään sitä tapaa laajalti myös luonnossa. Jättipalsamikasvustot on pyrittävä hävittämään, sillä luonnonsuojelulaki kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon.

Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristoalueilta Intiasta, jossa sitä tavataan 1 800 metrin korkeudelta aina puurajalle noin 4 000 metriin saakka. Suomessa jättipalsami kasvaa usein asutuksen läheisyydessä, koska se on yleensä alun perin tuotu koristeeksi ja mehiläiskasviksi puutarhoihin. Se on levinnyt ihmisten avustuksella eri puolille maata jo Perä-Pohjolaa myöten. Pihoilta se kulkeutuu edelleen sopiviin kasvupaikkoihin, mm. tunkioille, rannoille, ruovikoihin ja pellonlaiteille. Se leviää erityisen helposti joki- ja puronvarsia myöten.

Laji uudistuu vain siementen avulla. Jättipalsami tuottaa runsaasti siemeniä. Yksi yksilö voi muodostaa jopa 4000 siementä. Siemenet sinkoutuvat ympäristöön jopa seitsemän metrin päähän, kun kasvin kodat ovat kypsät. Siemenet eivät kellu vedessä vaan ne uppoavat pohjaan. Siemenet leviävät uusille kasvupaikoille ihmisten, kasvinosien siirron tai eläinten välityksellä. Monet kasvustot ovat saaneet alkunsa kun puutarhajätteitä on kuljetettu luontoon tonttien ulkopuolelle.

Jättipalsamilla ei ole Suomessa luontaisia vihollisia, jotka rajoittaisivat sen leviämistä luontoon.

Lisätietoa

• Jättipalsamin tunnistus-ja torjuntaohje (pdf)

Kurtturuusu

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (kansallinen luettelo).

Kurtturuusu on 0,5–1,5 metriä korkeaksi kasvava pensas, jonka oksat ovat tiheäpiikkisiä, ja kukat kookkaita, yksinkertaisia, voimakkaan vaaleanpunaisia, mutta joskus myös valkoisia. Kurtturuusua torjutaan kaivamalla kasvi juurineen maasta tai näännyttämällä. Marjojen kerääminen estää lintuja syömästä niitä ja levittämästä kurtturuusua uusille kasvupaikoille.

Lisätietoa

• Lisätietoa kurtturuususta osoitteesta vieraslajit.fi

Komealupiini

Korkeakasvuisen komealupiinin vuosikymmeniä jatkunut voittokulku on voimakkaasti vähentänyt uhanalaisten niittykasviemme elintilaa tienpientareiden niityillä ja kedoilla. Viime vuosina lupiinia on levinnyt tienvarsilta myös mäntykankaille, lehtoihin ja hakkuuaukioille, joilla se on vaikeuttanut metsänuudistusta tukahduttamalla puiden taimia.

Typpeä juurinystyröihinsä sitova lupiini rehevöittää kasvupaikkojaan, mikä johtaa niukkaravinteisilla kasvupaikoilla esiintyvien niittykasvien ja niillä elävien hyönteisten elinympäristöjen muuttumiseen ja häviämiseen. Runsaslajiset ja värikkäät tienvarsiniityt ja kulttuurimaisemat ovatkin monin paikoin korvautuneet sinivioletilla yksipuolisena lupiinimassana. Lupiini on siksi luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jonka kasvatus on kielletty – ja tämä koskee myös kotipihoja.

• Lisätietoa komealupiinista osoitteessa vieraslajit.fi

Espanjansiruetana on harmillinen tulokas, jonka leviämistä kannattaa pyrkiä torjumaan

Jokioisten joillakin alueilla voi tavata espanjansiruetanaa. Kunnan hoidetuilla viheralueilla ei vielä toistaiseksi ole ollut ongelmaa ikävästä vieraslajista. Tietyiltä aluilta on kuitenkin tullut asukkaiden havaintoja näistä kotimaiseen luontoomme kuulumattomista etanoista. 

Espanjansiruetana on haitallinen vieraslaji. Se voi isoina määrinä esiintyessään aiheuttaa vahinkoa muille lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi niihin liittyvän tautiriskin vuoksi ne voivat aiheuttaa vaaraa myös ihmisten terveydelle. 

Kiinteistön omistajan ja haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän kansallisesti haitalliseksi säädetyn vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos vieraslajin esiintymästä tai leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. 

Kerää espanjansiruetanat pihdeillä tai suojahanskoin

Tehokkainta espanjansiruetanoiden torjunta on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Etanat jatkavat munintaa pitkin kesää ja syksyä kosteiden kausien aikaan. Etanoiden leviämistä voi ehkäistä poistamalla lehti- ja oksakasat pihasta ja pitämällä nurmikon lyhyenä. Etanoita voi kerätä pois vaikka tyhjään maitotölkkiin tai pesuainepulloon. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan vaikkapa kosteutta kerääviä lautoja tai juuttisäkkejä, joiden alle etanat kerääntyvät.

Kerää etanat esimerkiksi grillipihtejä käyttäen ja suojaudu kertakäyttökäsinein infektioriskiltä (listeria, E.coli). Lopeta etanat mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Tehokkaita tapoja ovat etanan pään leikkaaminen saksilla sarvien välistä pitkittäin, jolloin pään hermorengas menee poikki, tai etanan pään murskaaminen riittävällä voimalla esim. kivellä kovalla alustalla. Etanat voi myös pudottaa yksitellen kiehuvan kuumaan veteen tai niiden päälle voi kaataa runsaasti kiehuvaa vettä. Etanaa ei tule leikata keskeltä poikki eikä esim. etikkaliuosta, pakastamista, suolaa tai heikosti tehoavia myrkkyjä tule käyttää. Rautafosfaattia voi käyttää etanoiden torjunta-aineena.

Kuolleet etanat on syytä toimittaa hyvin pakattuna sekajätteen mukana poltettavaksi, haudata syvälle maahan tai kompostoida suljetussa pikakompostorissa.

Jätä Suomen alkuperäislajistoon kuuluvat ukkoetanat rauhaan

Espanjansiruetanan ja mustasiruetanan voi sekoittaa vahingossa maamme alkuperäislajistoon kuuluvaan ukkoetanaan tai metsäetanaan. Suurikokoinen ukkoetana on musta, mustavalkeaviiruinen tai harmaa. Haitallisen espanjansiruetanan erottaa harmittomasta ukkoetanasta hengitysaukon sijainnin perusteella. Ukkoetanan hengitysaukko sijaitsee kauempana päästä kuin espanjansiruetanalla. Ukkoetanalla se on kilven puolivälin takapuolella, espanjansiruetanalla kilven etuosassa lähellä päätä. Lisäksi ukkoetanalla on selässään pitkittäinen harjanne, siruetanoiden selkäpuoli on tasaisen kupera. Ukkoetanat ja metsäetanat esiintyvät yleensä yksittäin, espanjansiruetanat joukoittain. Hävitä vain haitallista vieraslajia.

Etanoiden tunnistuskaavio Etanan_tunnistuskaavio_A3.pdf

Katso tarkemmat tiedot vieraslajit.fi(avautuu uuteen ikkunaan)